5 päivää jäljellä vuotta 2010, n. 40 elokuvaa puitavana! Nyt hihat heilumaan.
Varastetut ihmiset oli sellainen 1950-luvun scifi-leffa, jossa ihmisille syntyi klooneja vihannespalkojen sisältä ja kohtakos siinä oli koko kylä täynnä kopioita. Yksi mies ja hänen hemaiseva naisystävänsä vain pystyivät tämän amerikkalaisen ihmiskunnan tuhon estämään eivätkä tietenkään perääntyneet haasteesta, vaikka aluksi kukaan ei heitä uskonutkaan. Tarina käytiin takauman kautta ja Teeman sivuilla luki, että loppuratkaisu ei alunperin kuulunut elokuvantekijöiden suunnitelmiin, mutta muuten loppu olis ollut niin järkyttävä. Teeman sivuilla on muutenkin mielenkiintoista juttua, mutta koska tämä ei ole mikään asiablogi, niin en rupea triviaa kopioimaan. Toisaalta elokuva oli mielenkiintoinen pitkälti noiden lukemieni juttujen ansiosta, kun asioita tajusi katsella eri vinkkelistä.
Dirty Harry -sarjaa jatkoi Ratkaiseva Isku - Sudden Impact, joka oli mun mielestä ihan viihdyttävä jännäri. Tykkäsin Dirty Harryn hahmosta, siin on särmää. Ja koska kattelin tätä keskellä päivää eikä ruvennut yhtään pitkästyttämään, niin voisin sanoa filmin olleen onnistunut! Mutkat suoriks ja pikkukylän nilkit järjestykseen. Tai siis joo, toki tässä etsittiin kummaa sarjamurhaajaa, mut haloo, totta kai kaikkien sympatiat oli sen tsiksin puolella.
Stranger on the Third Floor - Murha 3. kerroksessa aloitti Yle Teeman film noir -sarjan, jota kovin määrätietoisesti lähdin seuraamaan. Vartavasten valittu elokuva joka keskiviikkoilta, Ylen kanava, joka näkyy munkin telkkarista, yleissivistävältä ja toimivalta kuulostava idea. No, projekti ei osaltani kauhean montaa viikkoa kestänyt, mutta jonkinlainen käsitys tuli tästä genrestä kuitenkin muodostettua. Aloitusleffa Stranger on the Third floor oli sen verran hieno, etenkin ulkonäöltään, että muillekin lajityypin edustajille halusin suoda mahdollisuuden. Elokuvassa tapahtui murha (!), jonka tekijästä ei ollut varmuutta, mutta yhtä miestä vastaan todisteet oli melko suosiolliset. Reportteri-päähenkilö todisti miehen syylliseksi ja sai tuomion myötä omaksi ristikseen ikävät katsojillekin visualisoidut painajaisajatukset. Mielikuvakuvat oli hienoja ja oikean maailmankin maisemat ihailtavaa seurailtavaa. Myös tarina oli mun mielestä kivan jämäkkä paketti, ei kamalan ennalta-arvattava, muttei mystisyydessään mikään erityisen monimutkainenkaan. Napakka siistin näköinen jännäri, that's it!
40 v. ja neitsyt oli Junosta Little Miss Sunshinesta tutun homo-enon tähdittämä "nörttikomedia". Heppu oli siis semmoinen Star Wars -figuuri-intoilija, joka työskenteli elektroniikkaliikkeessä ja, hitto vie, pyöräili ja käytti kypärää! Mikä nynny. Muuten mies oli ilmeisen normaali ja hyvä tyyppi, mutta hän ei ollut koskaan harrastanut seksiä. Tästähän seurasi ongelmia, kun näpsäkkä nainen ilmestyi kuvioihin. Mun mielestä tässä oli kaiken kuran seassa hauskojakin hetkiä, mutta leffan edetessä muu yleisö alkoi enenevissä määrin siirtyä television äärestä muualle. Ihan katsottava tällaiseksi kliseiseksi "huonoksi elokuvaksi"!
Huhhuh, seuraava merkintä on 4.7. Nora Roberts: Rakkauden kuu. Hämärää, hyvin hämärää. Muistaakseni tää oli ennalta-arvattava tai muuten vaan inhottavan teennäinen semikauhutrillerijännäri jostain tytöstä, jolla on ikävä menneisyys pikkukaupungissa, mutta silti, tai juuri siksi, se palaa sinne verestämään muistojaan ja kiljumaan ja kokemaan hirveitä ja tietty lopulta kaikki selviää. Tässä oli myös semmonen nuoruuden rakkaus -juoni, joka oli tosi paska ja epäuskottava.
Dirty Harry -sarjan kolmas osa Murskaaja (The Enforcer) oli sopiva mökkielokuva. Eli siis sellainen, jota tihrustaa pikkuisesta kuvaputkitelkkarista kovaan pirttipöytään nojaten miltei kuuskymppisten isän ja sedän kanssa kesäyön pikkutunneilla. Sopiva siis siksi, että se on viihdyttävä vanha toimintaleffa, jollaisia tuon ikäpolven miehet jaksaa katella kerta toisensa jälkeen. En muista tästäkään paljoa mitään, paitsi että Amyn lailla -ohjelman äiti (kuvassa) heilui pyssyn kanssa Harryn kolleegana ja lopussa ammuttiin singolla.
Pitkästä aikaa DVD-soittimella omatoimisesti katsottu leffa oli kaupanhyllyllä muovikääreiden läpi indietä huutanut Eagle vs. Shark. Muistelin tän olleen myös R&A:ssa joskus, joten ajattelin, ettei voi mennä ihan mönkään. No, hauskahan se oli. En sinänsä oo tällasten nörttiylistysten fani, mutta tällä oli tosiaan hetkensä. Mun mielestä Lily oli vallan ihana hahmo ja Jarrod pikkasen ärsyttävän puolelle menevä erikoisnörttiydellään, mutta kokonaisuus oli kuitenkin hyvä. Olin unohtanut DVD-soittimen kaukosäätimen Helsinkiin, joten en saanut tekstejä näkyviin ja tuskailinkin välillä kummallisen mongerrusenglannin kanssa. Luulin sen kuuluvan nörtti-imagoon, mutta elokuva olikin Uudesta-Seelannista! Se selvensi samoalais-läppiäkin ratkaisevasti. Hymähtelin erityisen riemukkaasti alkupuolen naamiaisille ja Fight Man -turnaukselle. Toi lopun herkähkön melankolinen musa on jotenkin tosi siisti lisä humoristiseen kohtaukseen, missä ruudussa pikseliukot tappelee.
Varastetut ihmiset oli sellainen 1950-luvun scifi-leffa, jossa ihmisille syntyi klooneja vihannespalkojen sisältä ja kohtakos siinä oli koko kylä täynnä kopioita. Yksi mies ja hänen hemaiseva naisystävänsä vain pystyivät tämän amerikkalaisen ihmiskunnan tuhon estämään eivätkä tietenkään perääntyneet haasteesta, vaikka aluksi kukaan ei heitä uskonutkaan. Tarina käytiin takauman kautta ja Teeman sivuilla luki, että loppuratkaisu ei alunperin kuulunut elokuvantekijöiden suunnitelmiin, mutta muuten loppu olis ollut niin järkyttävä. Teeman sivuilla on muutenkin mielenkiintoista juttua, mutta koska tämä ei ole mikään asiablogi, niin en rupea triviaa kopioimaan. Toisaalta elokuva oli mielenkiintoinen pitkälti noiden lukemieni juttujen ansiosta, kun asioita tajusi katsella eri vinkkelistä.
Dirty Harry -sarjaa jatkoi Ratkaiseva Isku - Sudden Impact, joka oli mun mielestä ihan viihdyttävä jännäri. Tykkäsin Dirty Harryn hahmosta, siin on särmää. Ja koska kattelin tätä keskellä päivää eikä ruvennut yhtään pitkästyttämään, niin voisin sanoa filmin olleen onnistunut! Mutkat suoriks ja pikkukylän nilkit järjestykseen. Tai siis joo, toki tässä etsittiin kummaa sarjamurhaajaa, mut haloo, totta kai kaikkien sympatiat oli sen tsiksin puolella.
Stranger on the Third Floor - Murha 3. kerroksessa aloitti Yle Teeman film noir -sarjan, jota kovin määrätietoisesti lähdin seuraamaan. Vartavasten valittu elokuva joka keskiviikkoilta, Ylen kanava, joka näkyy munkin telkkarista, yleissivistävältä ja toimivalta kuulostava idea. No, projekti ei osaltani kauhean montaa viikkoa kestänyt, mutta jonkinlainen käsitys tuli tästä genrestä kuitenkin muodostettua. Aloitusleffa Stranger on the Third floor oli sen verran hieno, etenkin ulkonäöltään, että muillekin lajityypin edustajille halusin suoda mahdollisuuden. Elokuvassa tapahtui murha (!), jonka tekijästä ei ollut varmuutta, mutta yhtä miestä vastaan todisteet oli melko suosiolliset. Reportteri-päähenkilö todisti miehen syylliseksi ja sai tuomion myötä omaksi ristikseen ikävät katsojillekin visualisoidut painajaisajatukset. Mielikuvakuvat oli hienoja ja oikean maailmankin maisemat ihailtavaa seurailtavaa. Myös tarina oli mun mielestä kivan jämäkkä paketti, ei kamalan ennalta-arvattava, muttei mystisyydessään mikään erityisen monimutkainenkaan. Napakka siistin näköinen jännäri, that's it!
