Joskus olin katsellut tätä kaupassa, kannet oli sen verran mielenkiintoiset, ns. indiehtävät, kuten vaikka edellisen merkinnän Eagle vs. Shark. Eli siis käsinkirjoitusta, vähän poikkeavat asettelut ja fonttivalinnat ja sitten tollasia ei peruselokuvahahmoilta näyttäviä henkilöitä. No, katselukokemus antoi odottaa itseään kuitenkin digiboksitallenteeseen asti. Tursas ja valas kertoo 80-luvun avioeroperheestä vetoavan lakoniseen ja koruttomaan sävyyn. Isä on ärsyttävän itseriittoinen ja vanhempi poika sympatiseeraa sitä enemmän kuin olisi nuoren miehen kehitykselle hyväksi. Toimivaa dialogia ja muistaakseni aika säästellen esim. taustamusaa, juuri siksikin toi lopun Street Hassle -rakentelu toimi niin vaikuttavasti. Muistin, että tässä kuvauksessa oli joku juju, ja niin se olikin kuvattu käsivaralla lähes kokonaan. Tää vaati vähän keskittymistä, mutta oli vaivan arvoinen. Vähäisestä visuaalisuudesta kertoo sekin, että ei tuntunut löytyvän mitään mielenkiintoista kuvaa googlesta tähän somisteeksi.
Kaikenlaisten starojen, kuten Jude Law'n ja Norah Jonesin tähdittämä My Blueberry Nights sen sijaan oli hyvinkin visuaalinen, vaikka molemmat taisi sijoittua johonkin isoon jenkkikaupunkiin. My Blueberry Nightsissa otettiin enemmän irti pimeässä hehkuvista neonvaloista ym. valaistuskikkailusta. Jonesin esittämän hahmon sydän on särkynyt ja hän etsiessään heilaansa tupsahtaa Law'n kulmakuppilaan, jonka tiskille lopulta uuvahtaakin poski pöytää vasten. Tämä alkujuonittelu sävyttää sitten loppuleffaa ja elämänpolkuja tallustelevan tytsyn reissua. Muistaakseni tämä oli "ihan jees", mutta itsekin meinasin uuvahtaa välillä hidastempoisuuteen, ellen olisi määrätietoisesti odottanut sitä mustikkapiirakkaa saapuvaksi. Oho, muistin jonkun Cat Powerin biisin soivan tässä ja Youtube kertoikin itse Chan Marshallin myös näyttelevän filmissä Jeremyn (Law) ex-tyttistä, kas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti