Mittari oli yks laskuihini mukaan lukemistani lyhytelokuvista. Kai tän kelpuutin siksikin, että se tuli telkkarista, kai se silloin on oikea elokuva? Itsetyytyväinen taitelijasielu matkusti taksilla merenrannalle ja päti kulttuuripuheillaan ja ylemmyydentunnollaan takapenkillä, niin, että kuskia rupes ottamaan otsaan. Parivaljakko läksi sitten lopulta molemmat merenrantaan etsimään taiteen syvintä olemusta. Mittari oli suomalainen lyhytelokuva, joka ei mitenkään kovasti kikkaillut teknisillä ansioillaan, vaan juju oli lähinnä tarinassa ja lopun nasevassa oivalluksessa ja kai yleisessä kuittailussa taiteilijoille, näin itse sen ainakin ymmärsin.
Hyvästi, Kaunokaiseni oli toinen Teeman film noir -sarjasta ja sekin oikein hyvä. Vähän piti muistia virkistää, luulin yhdistelleeni mielessäni useamman elokuvan tarinaa, mutta ei, tästä ne olivat kaikki kiemurat. Lajityypille tyypillinen päähahmo oli yksityisetsivä, joka saa hommakseen kuljettaa kaulakorun. Kesken ylimmän jännityksen etsivä kolkataan ja koru häviää. Tätä soppaa kaikki hahmot selvittelevät sitten tahoillaan ja äksöniä riittää. Mukana on iso, väkivahva ja romuluinen typerys, nuori neito, joka työntää nokkansa joka puolelle ja rikas petollinen vanhempi nainen ja rikas vanha hyväuskoinen hölmö mies. Ja toki charmantti päähenkilöetsivä siis. Lopussa oli mun makuun kivan imelä höpöilykohtauskin, sillälailla tasapainottamaan totista dekkaria. Oli tosi hyvä ja hienon näköinen elokuva, kiihdytti vain intoa katsella noir-sarjaa pidemmällekin.
Mittari oli yks laskuihini mukaan lukemistani lyhytelokuvista. Kai tän kelpuutin siksikin, että se tuli telkkarista, kai se silloin on oikea elokuva? Itsetyytyväinen taitelijasielu matkusti taksilla merenrannalle ja päti kulttuuripuheillaan ja ylemmyydentunnollaan takapenkillä, niin, että kuskia rupes ottamaan otsaan. Parivaljakko läksi sitten lopulta molemmat merenrantaan etsimään taiteen syvintä olemusta. Mittari oli suomalainen lyhytelokuva, joka ei mitenkään kovasti kikkaillut teknisillä ansioillaan, vaan juju oli lähinnä tarinassa ja lopun nasevassa oivalluksessa ja kai yleisessä kuittailussa taiteilijoille, näin itse sen ainakin ymmärsin.
Hyvästi, Kaunokaiseni oli toinen Teeman film noir -sarjasta ja sekin oikein hyvä. Vähän piti muistia virkistää, luulin yhdistelleeni mielessäni useamman elokuvan tarinaa, mutta ei, tästä ne olivat kaikki kiemurat. Lajityypille tyypillinen päähahmo oli yksityisetsivä, joka saa hommakseen kuljettaa kaulakorun. Kesken ylimmän jännityksen etsivä kolkataan ja koru häviää. Tätä soppaa kaikki hahmot selvittelevät sitten tahoillaan ja äksöniä riittää. Mukana on iso, väkivahva ja romuluinen typerys, nuori neito, joka työntää nokkansa joka puolelle ja rikas petollinen vanhempi nainen ja rikas vanha hyväuskoinen hölmö mies. Ja toki charmantti päähenkilöetsivä siis. Lopussa oli mun makuun kivan imelä höpöilykohtauskin, sillälailla tasapainottamaan totista dekkaria. Oli tosi hyvä ja hienon näköinen elokuva, kiihdytti vain intoa katsella noir-sarjaa pidemmällekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti