Olen näemmä keskittynyt paljon television tarjontaan tässä projektissamme, ja tekikin hieman tiukkaa sivuuttaa torstai-illan tv-elokuvat ja antaa aika dvd:lle. Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä oli todella melko ihmeellinen ja curious case. Erittäin viihdyttävä, sillä kokoajan tapahtui. Pidän kasvutarinoista, kirjaimellisista, ja vaikka tässä se olikin käänteistä. Alussa kurttuista pappaa ei kyllä millään mieltänyt alle kouluikäiseksi. En tiedä, johtuiko se minusta, vai oliko hahmo liian fiksu ja kypsä muillekin. Sairaspedillä luettu elämänkerta oli vähän "helppo" ratkaisu tarinan kertomiseksi. Tosin siten elokuvaan saatiin Benjaminin kertojanääni ja Forrest Gump -tyylinen leppoisa rytmi.
Elokuva ei varsinaisesti mitenkään sykähdyttänyt minua, mutta pitkä, yli kaksituntinen rupeama oli vaivaton seurata ja näytti täyteläiseltä. Pidin pääparista, niillä synkkasi mielestäni hyvin ja romanssi oli uskottava. Cate Blanchett on hurmaava. Ja Brad Pitt näytti superkomealta puhtaassa valkoisessa t-paidassa "vanhoilla päivillään" aka nuoruusvuosillaan. Huvitti kliseisen "rakastatko minua, kun olen ryppyinen" -kysymyksen osuva vastaus.
Torstaina Button-dvd:n katselun aikaan telkkarista tuli elokuva 13 keskustelua yhdestä asiasta, jonka katsoin tänään. Elokuvan alku vakuutti jo torstaina, eikä loppuosakaan pettänyt. Aikalailla tunnelmalla ja kuvilla eteenpäin soljuva yhteenpunomiskertomus oli vaikuttavaa seurattavaa. Fiiliksestä ja musiikeista tuli myös mieleen Magnolia (jota en eilen katsonut enkä nauhoittanut). Kaikkien hahmojen elämät siis liittyivät toisiinsa ja kohtausten järjestys ei ollut aivan kronologinen. Pidin pienistä yllätyksellisistä yksityiskohdista, ja siitä miten kohtalot oli liitetty yhteen tyylillä. Kaikkien tarinat oli myös aika loistavasti keksitty erilaisiksi samasta aiheesta. Ainoastaan fysiikanopettajan kuviot jäivät vähän epäselviksi, ehkä juuri aikahyppelyn takia. Olin pitänyt Matthew McCounagheyta aika muovisena romanttisten komedioiden leukailijana, mutta coolisti hänkin roolinsa läpi veti. Myös Clea DuVall on aina aika jännittävän näköinen naisihminen, tässä hellyyttävä haahuilija pastellisateenkaarineuleessaan.
Päätin vähän hyödyntää kisan erästä sääntökohtaa ja katsoin äsken Teemalta tulleen ruotsalaisen 11 minuutin lyhytelokuvan Valheita, joka esitettiin viime vuoden DocPoint-festareillakin, joita kanavalla tänään lämmitellään muidenkin ohjelmien voimin. Valheita oli nopeatempoinen semiabstrakti animaatio kolmesta erilaisesta valehtelukokemuksesta kaikkitietävällä kertojanäänellä. Juttu toimi hyvin. Ekan kertomuksen jälkeen ajattelin, että olipa napakka paketti ja tavallaan petyin, että tarinoita tulikin vielä lisää. Muutama osuva juttu oli animaatioon poimittu, mutta eniten viehätyin pelkistä nopealla tahdilla kerrotuista tarinoista. Hyviä juttuja on hyvin kerrottuina aina hauska kuunnella.
Saldo: 16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti