Alistair MacLeanin kirjaan perustuva Kotkat kuuntelevat tuli telkkarista ja kaipasin pannukakun kyytipojaksi jotain visuaalista nautintoa, joten otin tämän 60-luvun lopun WWII-seikkailun työn alle. Yksöis-, kaksois-, kolmois-, nelois- ja ainakin viitoisagenttijuoni oli todella monimutkainen eikä käänteitä puuttunut. Hyviä puolia: Clintin ilme, 2. maailmansota teemana, makeat oman aikansa tehosteet. Huonoja puolia: ampumataidottomat natsit, ihmeellisesti ilman syytä räjähtelevät autot, päähenkilöiden tuuri. Huomioita: natsilinnaan soluttautuvat brittivakoojat sekä jenkkivakooja puhuivat saksalaisten isäntiensä kanssa englantia. Englantia siis siitäkin huolimatta että vakoojien täytyi salata tarkkaan oikea henkilöllisyytensä ja esiintyä saksalaisina. Saksalaiset isännät puhuivat keskenään englantia. Kaikki puhuivat englantia. Saksalaisten lennonjohdossa puhuttiin englantia. Eivätkö saksalaiset vielä 1940-luvulla osanneet saksaa? Miksei kukaan muutamaa käytävällä kävelevää rivisotilasta lukuunottamatta puhuneet saksaa? Ymmärrän yskän, mutta ärsyttää. Egoilun aiheita: kiinnitin huomioni elokuva alkuvaiheessa kohtaukseen, jossa natsilinnan juurella sijaitsevaan natsitukikohtaan laskeutuu helikopteri. Hälytyskelloni alkoivat soida, sillä muistaakseni saksalaisilla ei toisessa maailmansodassa ollut helikoptereita. Tarkistin asian. Suomenkielisen Wikipedian mukaan Natsi-Saksa käytti yhtä kopterimallia jollainen elokuvassa esiintynyt malli ei ollut. Harmikseni en ollut ensimmäinen ihminen maailmassa, joka tämän virheen huomaa. IMDB:n goofseista löytyi nimittäin vahvistus, että elokuvan kopteri on joku amerikkalainen vehje.
Jaa-a, tuntuipa turhalta.
Saldo: 17
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti