Illalla käännyin YleTeeman puoleen ja katselin Minna Canthin novellista tehdyn Kauppa-Lopon. Hauska nimi. Kauppa-Lopo on tuo kuvan tuhrunaamainen nuuskaava täti ja hänen edessään vasemmalla on muuten Eila Roine, Pikku Kakkosen Eila-mummi. Lopo on hyvä kauppamies ja melko hyvä seuranainenkin, mutta ei kovin salonkikelpoinen. Siksi hänellä ei oikein suju sosialisointi hienommissa piireissä ja Kauppa-Lopo päätyykin lähikapakkaan ottamaan olutta kuin mies. Mielenkiintoisimmat jutut olikin mun mielestä baari ja sen nykyajasta poikkeava tunnelma ja torilla tapahtunut Kauppa-Lopon helppoheikkeily. Ei tämä elokuva kamalasti sävähdyttänyt, mutta ihan vain ajankuvan takia oli mukava katsoa. Ei nykyään vaan mennä enään kenenkään saunaan ryyppyillan päätteeksi kutemaan ja aamulla tavata talon piika ja lähetetä häntä talonmyyntipuuhiin ja jäädä itse hoitamaan piian hommaa, eli pesemään saunaa isäntäväelle.
Toinen Suomi-filmi oli myös KySa:ssa kehuttu Hopeaa rajan takaa, joka esitettiin TV2:lta tiistaina kello yksi. Eli siis niitä filmejä, mitkä normaalisti skippaan ja katson vaikka Subin Päiväkahvi-chattia mielummin. Ehkäpä kannattaisi jättää useampi chatti seuraamatta, sillä ainakin tämä osoittautui alun epäilyksiltä varsin jännäksi seikkailutarinaksi. Välirauhan rajan taakse oli jäänyt hopeakätkö keittiön lattian alle ja kolmen nuorukaisen retkikunta lähti niitä sieltä hakemaan. Matkalla syötiin monet nötkötit ja torkuttiin taivasalla ja juostiin pakoon venäläisiä vartijoita. Vähän erilaista seikkailua kuin Richardilla The Beachissa. Tässä kukaan ei huomatakseni kuollut, mutta jännitystä oli silti ihan kiitettävästi. Spede esitti kovassa menossa jälkeenjäävää Paukkua, joka letkautteli ihan hassuja juttuja suustaan välillä, muttei mitään Spedemäistä komediaa siis kuitenkaan. Ilmeisesti tämä oli yksi harvoja Pertti "Spede" Pasasen vakavia pitkiä rooleja, ellei jopa ainut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti