Teemaa tai ei, rillumarei!

Tämänkertainen homma lähti käyntiin Karhulalaisen Jussi Rautaniemen ohjaamalla Tänne ei voi jäädä-lyhytelokuvalla. Pätkä oli selkeästi nuoren ohjaajan tunteiden ja kokemusten sekä tietynlaisen kotiseuturakkauden ilmaisu. Taisi Rautaniemi myös nostella hattuaan elokuvallisille ja kirjallisille esikuvilleen. Tänne ei voi jäädä oli melko taiteellinen pläjäys, eikä allekirjoittanut kyllä todellakaan saavuttanut kaikkia kerronnan syvempiä tasoja. Näin neljännellä katselukerralla tärkeään pääteemaan(?), nuoren miehen itsensä etsimiseen ja jonkin tuntemattoman kaipuuseen, alkoi saada mukavaa otetta. Omalla kohdallani tämä leffa kestää katsomiskerran jos toisenkin, sen verran kauniina kesäinen Karhula kukoistaa.

Seuraava tapaus onkin sitten Michael Cainen tähdittämä Miljardin dollarin aivot. Tämmöisiä juttuja kirjoittelin ylös elokuvan aikana:

-tökeröhkö bond-tyylinen alkutekstitys
-sykähdyttävä eka helsinki-kuva (ratikka) lasipalatsin edessä
-suomalaiset puhuvat englantia kuin hollantilaiset
-200 punnan takia suomeen toimittamaan epäilyttävää termospulloa
-anya on hauska ylinäyttelijä. anyan isä muuten omistaa suomenlinnan, elelee yksin lapissa ainoana ilonaan kuunnella sinfoniaorkesterinsa sibelius-vetoja
-kartassa oulun kohdalla tornio
-vanha porvoo taisi esiintyä riikana
-punaniskajehu kommunismin murskaamisesta: kiina murtuu kun venäjä on hoidettu
-hyvä pianotunnari

Selkeä Bond-fiiliksen tavoittelu ei jäänyt pelkkiin alkuteksteihin, eikä myöskään Albert R. Broccoliin, joka mainittiin elokuvan tuottajaksi. Vihreäkeltainen spora tosiaan oli melko hauska pikkujuttu symboloimaan Helsinkiä, jonne päähenkilö Harry Palmer 200 punnan takia matkusti toimittamaan termospullollista salaperäisiä ja epäilyttäviä munia. Eipä tuommoista nykyaikana, ehei! Jo lentokentän läpivalaisussa tulisi vähintään kahdeksan ilkeän stevarin torppaamaksi, eikä 200 puntaa (ottaen huomioon tietenkin rahan arvon muuttuminen) olisi varmaankaan monelle käypä korvaus kaikesta vaivasta. Toisaalta itse opiskelijana ymmärrän akuutin rahantarpeen...
Täytyy kyllä sanoa, että enää en tuota hollantilaisjuttua muista. Kaikki suomalaiset kyllä puhuivat englantia omituisesti korostaen, mutta en kyllä muista sen olleen mitenkään erityisen hollantilaisittain mongerrettua. Noh, kaipa se on itseään uskottava. Tästä päästäänkiin Anyaan, kauniiseen ja semi-mysteeriseen blondiin, joka jaksaa yllättää! Hieman epäselväksi jäi Anyan alkuperä, mutta päättelin sen olevan joko Suomi tai Venäjä. Suomea Anyushka ei ainakaan osannut puhua: kansallislajimme jääkiekko taipui kivasti muotoon "jakkiikko". Lyhyesti mainittu Anyan isä oli todellakin todellinen suomalaisuuden ruumiillistuma. Hauskoja juttuja oli Oulun ja Tornion sekoittuminen sekä Porvoo, tuo kommunistinen periferia. Suupieliä veti ylös myös hieno Kiina-ennustus sekä oikeasti mainio pianoteema.

Tämän rykäyksen päättää toinen lyhytelokuva. Monte Rosso on Madventures-jehujen elokuvakyhäelmä punavuorelaisen kolmekymppisen miehen kesäisestä viikonlopusta. Mukaan mahtuu kosolti huonoa onnea, kasa tatuoituja lihaksia, kohtalaisesti alkoholia sekä tietysti kuuluisa savukeellinen marihuanaa. Kyseessä oli ihan mukava pätkäfilmi. Tarina oli jees amatööriydeestään muutama näyttelijä veteli rooliaan ihan hyvin. Päällimmäisinä jäivät kuitenkin ehdottomasti mieleen dialogissa olennaista roolia näytellyt slangi sekä pääkaupungin kadut. Ärsyttää lainata suoraan Iltasanomien Kirsi Jääskeläistä, mutta tämä oli aika osuvasti sanonut "Mustavalkokuvauksen hellivän kesäistä Helsinkiä".