"Join him, or join me."

Edellisen listausryöpyn jäljiltä en voi muuta kuin kerätä rohkeuteni rippeet ja yrittää lähteä tekemään omaa keskittynyttä suoritusta tässä haasteellisessa pelissä. Uusi vuosi alkoi muutaman päivän myöhässä minulle, sillä vuoden 2009 viimeisiltä päiviltä taskussani olisi ollut mm. 14 tunnin Harry Potter -marathon ja TV:n ääressä vietetyt joulupäivät. No, pidettäköön niitä hyvänä harjoituksena.

Minulla on tapana merkitä kalenteriini kulttuurikokemuksia keikoista elokuviin. Almanakka kertoo vuosikymmenen alkaneen Lukas Moodyssonin Lilja 4-everillä. Elokuva valikoitui videovuokraamosta Harry Pottereiden kaveriksi 7 elokuvan tarjouksen mukana. Tarina pärähti liikkeelle Rammsteinin Mein Herz Brenntillä tytön juostessa tuulipuvussa kolkkoja kaupungin katuja. Myöhemmin selvisi, että hän ei ollut suinkaan lenkillä, vaan paossa, mutta mitä? Neuvostoliittolaisen Liljan äiti lähti Amerikkaan, uuden miehen luo ja yllättäen tyttärelle ei ollut tilaa edes matkalaukussa. Jäi vähän kyseenalaiseksi, että oliko äiti ns. ostomorsian, vai pääsikö hän oikeasti onnelliseen elämään länteen. Elokuvaa oli hieman raskas katsoa, koska maisemat olivat niin masentavan harmaat. Ei tarinakaan kovin riemastuttava ollut. Siltikään se ei ollut niin vaikuttavan surullinen, että siitä olisi saanut itselleen mitään negatiivisen energian superfiiliksiä. Ruotsissa tytöllä oli samaa sarjaa lakanat kuin minulla.

Vähän puolihuolimattomasti tavalliselta jäykkäselkäiseltä tuolilta katsottu Chronicles of Riddick(ulous) oli yllättävän hyvä. En ole sci-fin ystävä eikä Vin Dieselkään kuulu tuttavapiiriini, mutta niin vain innostuin avaruusseikkailusta ja olin tyytyväinen Anttilan alelaarista hankittuun keräilyversioon. Itse Riddick oli niin jämäkkä tyyppi, että muulla ei niin väliä ollutkaan. Mietitytti vain, että kuka oli laskenut kahlitulta aurinkolasit otsalta vankilaan mennessä. Ehkä Harry Potter -aivopesu sai minut hyväksymään yliluonnolliset asiat ja kaikenmaailman taikavalot pelastuksina yllättäviin tilanteisiin, joten nytkään ne eivät häirinneet. Naishahmo Jackin uuden nimen lausunta tosin särähti korvaan, Kyrahan ei ole [Khaira] vaan [Tsy:ra] kuten Kyra Kyrklund!


Eräs kovan luokan fantasiatietäjä ja LOTR-fani oli pitänyt The Fountainista kovin, mutta sitä en uskalla itselleni suositteluksi laskea, siltikin tämä "lääkäritarina" oli seitsemäs valinta em. videovuokrapakettiin. Päällimmäiseksi jäi ihmetys, että nytkö tämä jo loppui. Olisin odottanut kirjan viimeistelystä kiivasta kamppailua itsensä ja kaiken mahdollisen kanssa, mutta se vain vilahtikin ohi. Ehkä en vain tajunnut, sillä ilmeisesti tässäkin oli sellaista takaumakikkailua, kun välillä oltiin kaljuja ja välillä ei. Oliko miehen kaljulla yhteys naisen kasvaimeen? Pitäisi varmaan todeta nyt, että pitää katsoa uudelleen ajatuksella, mutta en ehkä ole niin kiinnostunut. Tässä elokuvassa kyllä kellahdettiin kylpyyn vaatteet päällä (kuva yllä)

YleTeema lähettää kaikkea kivaa jouluisin, tällä kertaa olin kreivin aikaan TV:n ääressä ja sain osani Gerard Döpädöön nenästä sekä Jaana Saarisen phenomenaalisesta tulkinnasta Tirlittanista. Pari vuotta sitten koin isänmaallisen elokuvaherätyksen ja Komisario Palmun ansiosta aloin suopeammalla silmällä seurata suomalaiselokuvia. Tirlittan oli taas oikea jymypaukku muiden kehnompien leffojen seassa. Toki kiitos kuuluu alkuperäiskirjallekin, sillä etenkin dialogista pidin valtavasti, mutta oli tässä semmosta mieltäylentävää "vanhaa kunnon" päättömyyttä aistittavissa.

Eilen tuli vielä katsottua Neloselta loppupuoli talonrakennuskasvutarinasta Elämää rakentamassa. Tämä oli nähty ennenkin ja osoittautunut ihan kelvolliseksi. Jännä on huomioida, että mitkä asiat jäävät mieleen. Harvoin muistan elokuvien loppuja, vaan jotain sekalaista keskeltä. Tästäkin päälimmäisenä muistissa oli teinipojan ja naapurin äidin salaseksisuhde. Mitenköhän saa yöllä nukuttua sellaisessa merenpauhussa, jos rakentaa talonsa ihan rannalle. Tässä elokuvassa Hayden Christensenillä käy nolosti suihkussa.

Saldo tähän mennessä on siis 5 elokuvaa.