"That was twenty-five years ago, going up this street, in the back of that car."

Hyvät lukijat. Olen syönyt jäätelökakkua, ommellut ompelukoneella, tehnyt ja syönyt makaroonilaatikkoa, vieraillut sukulaisella, soittanut polkuharmoonia, dyykannut elektroniikkaa. Tämä oli kertomus siitä, kuinka olen ollut 2 päivää katsomatta elokuvia.

Sunnuntaina iloitsin hyvästä groovesta, olihan pohjilla nappisuoritus kuluneen viikon ajalta, joka päivälle elokuva ja vielä yksi yli. Samaan syssyyn verkkokalvoilleni heijastui reilu tuntinen Simpsoneita ja vähän pidempi tovi Clint Itäpuun (eikös tää oo Clintin akuankka-nimi? *) jännäriä vanhoista kaveruksista.

The Simpsons Movien otin vastaan oikeastaan ylipitkänä normijaksona samaisesta sarjasta. En osaa sanoa siitä kovinkaan paljon mitään, juurikaan siksi, ettei se kamalasti poikennut itse sarjasta. Elokuvan sisällä oli tavallaan samalla tavalla monta pikkutarinaa kuin tv-jaksossakin, mutta yksi pääjuoni, joka oli ihan kelpo. Nauroin muutamaan kertaan ihan ääneen. En oikein muista, että oliko tässä alussa mitään ns. hahmojen esittelyä, kuten elokuvissa yleensä, vai oletettiinko, että kaikki tuntevat Simpsonit ennestään. Olin unohtanut Arnoldin "cameo-roolin" ja hauska "I was elected to lead, not to read" yllätti iloisesti. Muuten elokuva ei ollut mikään Simpsons-historian huikein tarina. Parempiakin jaksoja on tehty.


Sunnuntain toinen vaikuttavampi elokuva oli Menneisyyden ote (Mystic River), jonka alussa kolme pojankoltiaista kuluttavat aikaa ja ympäristöä kotinurkillaan ja joutuvat hämärän miesparin nuhtelemaksi. Yksi pojista käsketään autoon ja viedään kellariin hyväksikäytettäväksi. Myöhemmin vanhat kaverukset ajautuvat jälleen tekemisiin Sean Pennin hahmon tyttären kuoltua. Villi Joki -elokuvassa ikävän miehen maineen silmissäni hankkinut Kevin Bacon onkin asiallinen tyyppi poliisina, joka tutkii tytön murhaa. Pedofileroitu Dave (Tim Robbins) on aikuisena aikamoinen ressukka ja ihmisraunio, ymmärrettävästi.

Luulin nähneeni tämän aiemmin, mutta katsoessa elokuva ei tuntunutkaan tutulta. Tämä oli kyllä yksi parhaimmista tämän rupeaman elokuvista tähän mennessä. Tietyt yhtäläisyydet kohtauksissa, kuten etupenkiltä taakse kurkkaus olivat tyylikkäitä ja tuo autojuttu etenkin karmivan pahaaenteilevä. Ilmeisen hyvin oli tarina tehty, kun uskoo kaiken vihjailun Davesta ja murhasta, mutta myöhemmin tulevat selitykset tuntuvatkin osuvan vielä paljon paremmin yhteen aiemmin näytetyn kanssa. Lopun paraati oli outo, mutta rauhoitti tilanteen. Ainiin, hauska nimi Seanin mustalla poliisipartnerilla: Whitey Powers. Tässäkin muuten oksennettiin, mutta ei muistaakseni kovin näkyvästi.


* Hah, loistavia: http://fi.wikipedia.org